OU JES

NONIIN! Bloggeriin oli jotenkin yllättäen tullut lisää kuvatilaa, joten bloggailu jatkuu vihdoinkin! Viimmestään maanantaina tulee jotain parempaa postausta, tulin vaan kertoon että ei me olla kuoltu... heh.. 

Palaillaan maanantaina!

-Miia

as late as always

Ei halloweenia ilman teemabileitä! Järjestettiin siis tosiaan halloween pirskeet taas tuossa. Tosiaan onhan siitä jo muutama viikko, mutta eipä anneta sen häiritä. 

Teemana oli murha 1950-luvun Pariisissa. Oli tosi mukavaa niinku aina! Syötiin, juotiin ja laulettiin lopuksi karaokea. Oli kyllä superhuippuihana porukka koossa taas jälleen! Jäin myöski yöksi Jennille ja puhuttiin myöhään yöhön taas kaikesta. 

Tänä viikonloppuna oli sitten jälleen tosi kiirus. Siivosin huoneen, kävin isällä, Jenni oli meillä yötä ja vähillä yöunilla menin koko sunnuntaiksi esitykseen kattoon mun oppilaiden perään ja jakamaan käsiohjelmia. Tuli vähän kiire omiin reeneihin, mutta ehin silti. Yhisteltiin pienryhmän kanssa meidän sm pätkää ja reenattiin muuten vaan. 

On ollu muuteski tosi kiire, eli en oo ehtiny käydä postailemassakaan ... anteeksi siitä!

-Miia

ps. maistettiin pirkan pakaste macaron leivoksia ja täytyy sanoa että aidot on parempia.....! ja heittäkää muuten kommenttia kaikesta edellee!

I miss our little talks

Koulukuvat tuli ja kirjeet Ruottistaki. Tää viikko on kohta ohi ja niin kamalan äkkiä. Vastahan oli syysloma, ja siitäki on jo kaks viikko. Aika menee niin äkkiä. Tuntuu että elämä on ihan täynnä  kouluu, kouluu, kouluu ja kouluu, nii ettei ehi aatella mittään muuta. Kokeet alkaa painaa päälle ja aika ei riitä mihinkään. Ja vaikka kalenteri onki ihan täynnä nii silti jotai puuttuu. Jotain tosi tärkeetä ja läheistä, mutta silti niin kaukaista. Ehkä mitää ei puutukkaan, vaan oon keksiny koko jutun. Mutta silti, ihan ku jotai tai joku puuttus. Mulla on koko ajan kamala ikävä jotaki, niin kamala, että melkeen itkettä, mutta en silti tiiä mitä tai ketä. Onneksi on edes ne ihanat ystävät jotka tuo ees vähän lämpöö ja valoo tähän pimeeseen syksyyn. Tää on varmaan sitä syysmasennusta.

-Jenni