Oon tässä lähiaikoina miettinyt, että mitä täydellisyys on. Kuka tässä maailmassa on täydellinen? Se langanlaiha malliko? Tarkoittaako täydellisyys edes sitä miltä näyttää? Yleensä ajatellaan, että täydellisyys on kaunista, mutta miksi se ei voi olla rumaaki. Vai voiko ruma olla täydellinen? Ehkä täydellisyys ei oo sitä miltä näyttää ulkoapäin vaan se millanen on sisältä. Kai jokainen meistä on omalla tavallaan täydellinen. Vai onko? Musta ei ainakaan tunnu että oisin jotenki täydellinen ja en usko että kenestäkään muustakaan tuntuu siltä. Mutta silti joitakin ihmisiä sanotaan täydellisiksi. Sanotaan, että sulla on täyselliset kasvot tai täydellinen kroppa. Kyllähän siitä tulee hyvä mieli, kun niin sanotaan, mutta et sä ala itse ajatella sitten että sä oot täydellinen. Ei se vaa mee niin. Ehkä mikään ei sitte ole täydellistä. Jokaisessa on aina jotakin vikaa. Ei kukaan voi olla täydellinen. Se on liikaa vaadittu ihmiseltä. Mutta miksi sitten sellanen sana kun 'täydellinen' on olemassa? Mihin sitä tarvitaan, jos mikään ei ole täydellistä? Ehkä se on jotakin, mitä jokainen voi tavoitella. Tavoitella omaa täydellisyyttä. Tarkottaako se sitten, että pitäisi saada joka kokeesta kymppi ja treenata oma kroppa parhaaseen kuntoon? Ehkä täydellisyys on sitä, että hyväksyy kaiken sellaisena kuin se on. Hyväksyy miltä näyttää ja mitä tuntee. Kai rumakin voi olla siis täydellinen. Kaikkihan voi sillon olla täydellistä. Vai voiko?
