Viimeinkin Viistoista

Mun hiihtoloma ei ollut ihan normaali. Koko loman mä vietin Kultalassa rippileirillä ja ihan parhaassa seurassa. Mutta nyt mä en kerro siitä.
  Niinkuin otsikosta voittekin päätellä, niin tämä tyttö vietti viidettätoista syntymäpäiväänsä. Synttäripäivä sattui olemaan samana päivänä kun kotiuduin riparilta. Kotona mua odotti äidin leipoma kakku ja kamala kiire, että ehtisin laittaa itseni valmiiksi iltaan mennessä, koska oltiin menossa kavereitten kanssa kiinalaiseen syömään.
  Greetta tuli käymään jossakin vaiheessa iltaa ja pääsi heti töihin, eli laittamaan mun hiukset. Mummukin tuli kakkukahville, mutta en ehtinyt sen kanssa kamalasti juttelemaan, koska tuli jo kiire sinne kiinalaiseen. Loppu ilta meni tosi mukavasti ihaninen ihmisten ja hyvän ruuan kanssa.   Tottakai mä sain vähän lahjojakin, en tosin paljoa, mutta sitäkin ihanempia.

  Oon alottanu keräileen muumimukeja ja muitakin  muumiastioita, joten mummulta sain nämä yli-ihanat nuuskamuikkusastiat.

   Greetta toi mulle nää tosi nätit korvikset. Oon itse ettinyt joitain täkaltasia, mutta eipä tarvitse etsiä enää.   Ihanat on!

   Timolta mä sain tällasen söpön avaimenperän, joka löytää varmaan paikkansa mun avaimista.
   Äidin lahjaa mä odotin, ja oikeastaan odotan edelleen eniten. Me tilattiin se eilen netistä ja mä en edes tiedä mistä päin maailmaa se on tulossa, mutta kyllä se tulee. En vaan millään jaksais odottaa. Mutta eikö se ole niin, että odotus palkitaan, joten eikun odottamaan. Mutta se, että odottavan aika on pitkä, on myös totta.

as free as a bird, as neat as a word

Lenka - Everything at once

Vihdoinki sain otettua itteäni niskasta kiinni ja tulin postaamaan nämä suht randomit kuvat viimmeseltä parilta viikolta... Tässä on ehtiny tapahtua hirveenä mutta ei silti kuitenkaan mitään. Olin viikonloppuriparilla, Jenni kävi meillä yötä ja toissapäivänä oli ystävänpäivä. Ootin kyllä kovasti jotain rakkaudentunnustusta tms, mutta eipä tullut. heh heh... Joo tsempatkaa vähä et jaksas bloggailla usiammin!!

Ja postausehotuksia kiiitoooos

-Miia

Täydellinen

Oon tässä lähiaikoina miettinyt, että mitä täydellisyys on. Kuka tässä maailmassa on täydellinen? Se langanlaiha malliko? Tarkoittaako täydellisyys edes sitä miltä näyttää? Yleensä ajatellaan, että täydellisyys on kaunista, mutta miksi se ei voi olla rumaaki. Vai voiko ruma olla täydellinen? Ehkä täydellisyys ei oo sitä miltä näyttää ulkoapäin vaan se millanen on sisältä. Kai jokainen meistä on omalla tavallaan täydellinen. Vai onko? Musta ei ainakaan tunnu että oisin jotenki täydellinen ja en usko että kenestäkään muustakaan tuntuu siltä. Mutta silti joitakin ihmisiä sanotaan täydellisiksi. Sanotaan, että sulla on täyselliset kasvot tai täydellinen kroppa. Kyllähän siitä tulee hyvä mieli, kun niin sanotaan, mutta et sä ala itse ajatella sitten että sä oot täydellinen. Ei se vaa mee niin. Ehkä mikään ei sitte ole täydellistä. Jokaisessa on aina jotakin vikaa. Ei kukaan voi olla täydellinen. Se on liikaa vaadittu ihmiseltä. Mutta miksi sitten sellanen sana kun 'täydellinen' on olemassa? Mihin sitä tarvitaan, jos mikään ei ole täydellistä? Ehkä se on jotakin, mitä jokainen voi tavoitella. Tavoitella omaa täydellisyyttä. Tarkottaako se sitten, että pitäisi saada joka kokeesta kymppi ja treenata oma kroppa parhaaseen kuntoon? Ehkä täydellisyys on sitä, että hyväksyy kaiken sellaisena kuin se on. Hyväksyy miltä näyttää ja mitä tuntee. Kai rumakin voi olla siis täydellinen. Kaikkihan voi sillon olla täydellistä. Vai voiko?
- Jenni